Nevalaiset kokoontuivat Valtimolle elokuussa 2014
Nevalaisten sukutapaaminen alkoi lauantaina 2.8. tervetulokahveilla Valtimon Karhunpäässä matkailumaatila Laitalan Lomissa (www.laitalanlomat.com), jonka yrittäjät ovat myös Nevalaisia.
Kahvittelun jälkeen ohjelmassa oli yhtenä vaihtoehtona sukukirjaseminaari ja sukutietoklinikka. Seminaarissa sukukirjatyöryhmä esitteli Riitta Hurmeen johdolla käsikirjoitusvaiheessa olevaa - ajanjaksoa 1700-luvun alkupuolelta itsenäisyyteemme saakka käsittelevää Nevalaisten Sukukirja II:sta tiiviinä tietopakettina sekä katsaus Nevalaisten eri sukuhaaroihin: Valtimon Karhunpään, Nurmeksen Jokikylän ja Saramon, Juuan Paalasmaan, Kontiolahden Puson ja Lapinlahden Martikkalansaaren Nevalaisten historiaan.
Sukutietoklinikassa Juha Nevalainen kertoi Nevalaisten DNA-sukututkimuksen kuulumisia, mm. DNA tutkimusten perusteella Joutsenon Nevalaiset ja yksi testattu Pietarin seudulta kotoisin oleva Nevalainen ovat eri ryhmää kuin Pielisen Karjalan Nevalaiset. Sukutietoklinikassa etsittiin omia sukujuuria Juhan ylläpitämästä Nevalaisten sukutietokannasta, josta julkaistiin Valtimolle V päivitetty 760-sivuinen sukutaulukirja.
Seminaarin vaihtoehtoina oli kaksi retkeä: linja-autolla kierreltiin ympäri Valtimoa "Nevalaisten asuinpaikkoja ja Valtimon nähtävyyksiä katsellen" Maritta Nevalaisen opastuksella. Valtimohan on vanha Nevalaisten asuttama kunta, jossa yleisin sukunimi on nykyäänkin Nevalainen. Karhunpää on erikoisesti Nevalaisaluetta, sillä siellä lähes joka talossa on asunut Nevalaisia.
Toisella retkellä Raimo Nevalainen opasti Nevalaiset Murtovaaran talomuseoon, joka on Isojaon jälkeen 1754 muodostunut kruununtorppa. Maamme ainoaa vaara-asutusmuseota ylläpitää Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö.
Pelihimoisille oli tarjolla iltapäivällä mm. tikanheittoa, mölkkyä ja renkaanheittoa.
Laitalan pitopöydän jälkeen alkoivat Iltamat Nevalaiseen tapaan Laitalan Lomien Paviljongissa Juhana Nevalaisen soittaman kesäisen musiikin, tarinoiden, seurustelun, yhteislaulun ja mm. Nevalaisaiheisen tietokilpailun merkeissä.
Tunnelmallisessa kodassa oli mahdollista paistaa makkaraa seurustelun lomassa.
Luonnonkauniilla paikalla, maalaismaisemassa sijaitsevan Laitalan Lomien pihapiirissä istuskeltiin aittojen rappusilla, käytiin viereisen Karhujoen rannalla kokemassa idyllinen kesäillan rauha, ihailtiin poroja aitauksessa ja tutustuttiin sukulaisiin.
Sunnuntain juhlapäivä
Sunnuntai alkoi Jumalanpalveluksella Valtimon kirkossa, jossa Nevalaiset osallistuivat messuun mm. päivän tekstin lukukappaleiden luvussa, musiikkiesityksin, kolehdin keruussa ja ehtoollisen avustamisessa. Palveluksen jälkeen sukuseura laski kukkia Valtimon sankarihaudoille "kiitoksena vapaasta isänmaasta".
Perinteinen ”Karjalan kunnailla” -laulu johdatti kotiseutuhenkiseen Nevalaisten sukujuhlaan vuonna 2010 valmistuneessa Valtimotalossa.
Sukujuhlan alussa vietettiin hiljainen hetki viime vuonna edesmenneen sukuseuran perustajan ja kunniapuheenjohtajan Kauko Nevalaisen muistoksi.
Puheenjohtaja Raili Vihavainen kertoi tervehdyksessään synnyinkunnastaan Valtimosta: "Täällä synnyin ja koin lapsuuteni parhaimmat hetket. Tämä oli paratiisi, jossa lapsena seikkailimme ja nuorina haaveksimme. Tänne olen saattanut hautaan rakkaan äitini ja isäni, jotka molemmat kuuluvat Nevalaisten sukuun. Täällä lepäävät myös esivanhempani."
Valtimon kunnan tervehdyksen esitti kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Hölttä, joka kertoi "arvostavansa Nevalaisia ja heidän kantaisiään, joilla oli rohkeutta ja uskoa omiin kykyihinsä ja luottamusta lähteä asuttamaan erämaata, löytämään täältä elinpaikan ja turvaamaan työllä tulevaisuutensa".
Juhlapuhuja, Itä-Suomen yliopiston professori Tapio Hämynen kertoi Valtimon Rasimäkeä koskevasta vuosikymmeniä kestäneestä kylätutkimuksesta. Rasimäki, valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, on ehkä edustavin esimerkki Karjalan siirtoväen sodan jälkeen raivaamista ja rakentamista kylistä. Valtimon kuntaan asutettiin asukaslukuun suhteutettuna eniten siirtolaisia koko Suomessa.
Valtimon Nevalaisia: Juha Nevalainen ja Raili Vihavainen.
Juhlan musiikista vastasi Valtimon maineikas tyttökuoro (http://valtimon.blogspot.fi/p/kuoron-35-vjuhla-6512.html) johtajanaan musiikinopettaja Tiina Könttä. Tyttökuoron hienot, kotiseutuhenkiset esitykset, kuten "Valtimo valssi ja "Kuin lapsena ennen", saivat monen silmäkulmat kostumaan.
Juhlassa jaettiin Sukuseurojen keskusliitto ry:n kultaiset ansiomitalit sukuseuran jäsenille Seppo ja Kalervo Nevalaiselle sekä Raili Vihavaiselle (os. Nevalainen) ansioista sukuseuratoiminnassa.
Sukukokouksessa, jota johti Timo Nevalainen, valittiin hallituksen jäsenet edelleen jatkoon: puheenjohtajaksi Raili Vihavainen ja hallituksen muiksi jäseniksi Riitta Hurme, Alli Isotalo, Juha Nevalainen, Juha K Nevalainen, Kalervo Nevalainen ja Jaana Rainesto.
Sunnuntaina oli "Taitavat ja osaavat Nevalaiset" -näyttely Valtimotalossa.
Raili Vihavainen, puheenjohtaja
Nevalaisten Sukuseura ry
www.menevalaiset.net
*************************************
Elämää Nevalaisten asuinseudulla Raili Vihavainen
Liikenneyhteyksien kehityksestä Juha K. Nevalainen
Taudit ja parannuskeinot Jaana Rainesto
Kirkollinen elämä Ylä-Karjalassa Alli Isotalo
Jokikylän Nevalaiset Alli Isotalo
Nevalaiset ja Paalasmaan asutuksen kehitys Kalervo Nevalainen
Karhunpään Nevalaisista Raili Vihavainen
Puson Nevalaiset Juha Nevalainen
Nevalaisia Saramolla Riitta Hurme
Martikkalansaaren Nevalaiset Kaarina Vienola
Koulutusmahdollisuuksien avautuminen Riitta Hurme
Fabergén kultaseppämestari Antti Nevalainen Riitta Hurme
Amerikkaan Timo Nevalainen
***************************************
"Taitavat ja osaavat Nevalaiset" -näyttely
Nevalaisten sukutapaamisen ohjelmaan kuuluu perinteisesti harrastenäyttely Taitavat ja osaavat Nevalaiset. Näyttelyyn voi tuoda sekä suvun perinteeseen liittyvää erilaista aineistoa että omia uusia käden ja hengen tuotteita ja lisäksi omiin harrastuksiin liittyvää aineistoa. Tilajärjestelyistä riippuen näyttely on avoinna viikonlopun tai vain yhtenä päivänä. Sukutapaamiseen osallistuu yleensä yli sata henkilöä, jotka ovat hyvä yleisöpohja lyhytaikaiselle, periaatteessa muillekin avoimelle näyttelylle.
Tällä kertaa Taitavat ja osaavat Nevalaiset -näyttely järjestettiin sunnuntaina 3.8. Valtimotalossa, jossa myös sukujuhla ja -kokous pidettiin. Näyttelyesineitä oli monenlaisia: keramiikkatöitä, öljyvärimaalauksia, runo-valokuvakirja, suurennos vanhasta valokuvasta maisemataulutaustoineen, valtimoaiheisia perinnepöytäliinoja ja shakkilauta historian hahmoja esittävine nappuloineen. Näyttelyn vetonaula oli Valtimo-talon eteen pystytetty taidokkaasti viimeistelty kajakki. Sen valmistamiseen oli Juha K Nevalainen käyttänyt yli 700 tuntia. Kajakille riitti ihailijoita aina kun oltiin juhlasalin ulkopuolella. Harrastenäyttely on mukava ulottuvuus sukutapaamisessa, se tuo esille suvun jäsenten taitoja, joista emme muuten tietäisi mitään.
Riitta Hurme
*************************************
”Karjalan kunnailla”, yhteislaulu
Tervetuloa, sukuseuran pj. Raili Vihavainen
Valtimon kunnan tervehdys, Valtimon kunnanhallituksen pj. Anna Hölttä
Valtimon tyttökuoro, johtajana Tiina Könttä
"Valtimovalssi", (säv. Viljo Juurinen, san. Aino Härkin, sov. Markku Könttä)
"Kaukana kukkuu", (kansansävelmä)
Juhlaesitelmä, Professori Tapio Hämynen
Valtimon tyttökuoro:
"Tyttöenergiaa, (säv., san. ja sov. Markku Könttä)
"Kuin lapsena ennen", (säv. Toivo Kärki, san. Lauri Jauhiainen, sov. Markku Könttä)
Valtimon Nevalaisia: Juha Nevalainen ja Raili Vihavainen
"Karjalaisten laulu", yhteislaulu
******************************
Sydämellisesti tervetuloa Nevalaisten Sukuseuran sukujuhlaan arvoisat Nevalaiset!
Vietämme hiljaisen hetken viime vuonna edesmenneen sukuseuramme perustajan ja kunniapuheenjohtajan Kauko Nevalaisen sekä aivan hiljattain rajan taa siirtyneen serkkuni, Karhunpään Nevalan isännän, Pentin muistoksi.
Sydämeni on täällä Valtimolla! Täällä synnyin ja koin lapsuuteni parhaimmat hetket. Tämä oli paratiisi, jossa lapsena seikkailimme ja nuorina haaveksimme. Tänne olen saattanut hautaan rakkaan äitini ja isäni. Täällä lepäävät myös esivanhempani. Edesmenneen isosiskoni ja lapsuuden esikuvan Eilan syntymäpäivä olisi tänään (3.8.).
Täältä läksin maailmalle, mutta sydämeni jäi tänne, näihin metsiin, vaaroihin, järviin.
Valtimo on jo nimenäkin jotain erikoista. Kaiken sen mitä täällä on, voi kokea sydämessään vain se, joka on Valtimolla syntynyt ja täällä perustan elämälleen saanut.
Tänne tulen kotiini. Olen syntynyt ja elänyt lapsuuteni noin kilometrin päässä Haapajärven rannalla Lonttolassa Aili Nevalaisen ja Tauno Nevalaisen toiseksi vanhimpana lapsena.
Vanhempani Aili ja Tauno olivat molemmat sukuaan Nevalaisia, 1600-luvulla syntyneiden veljesten, Pekka II:n poikien, Mikko ja Antti Nevalaisen jälkeläisiä.
Valtimo on Suomen ainut kunta, jossa Nevalainen on yleisin sukunimi. Valtimo on siis Nevalaiskunta. Se, että Valtimo on ollut taajaan valtakunnallisessa vertailussa ja uutisissa, milloin taloudessaan, milloin muissa saavutuksissa, on ainutlaatuista näin pienelle paikkakunnalle, siihen lienevät jollain tavalla olleet vaikuttamassa myös Valtimon runsaslukuiset Nevalaiset.
Valtimolaiset ovat eläneet rajan pinnassa suuren arvaamattoman naapurin kainalossa. Esimerkiksi talvisodan aikana Valtimo oli sotatoimialuetta, ja täältä mentiin myös evakkoon Pohjanmaalle lukuun ottamatta heitä, joita tarvittiin rintamalla ja valvonta- ja muissa tehtävissä. Oma äitinikin oli 19 vuotiaana talvisotasyksynä ilmatorjunnan valvojana kirkontornissa ja Matovaaran palotornissa pimeänä aikana syksyllä yötä päivää vuorotellen.
Historiankirjoissa todetaan, että aikanaan Pohjois-Karjalaa ei pidetty arvossa, vaan se oli "Tukholmasta nähden horisontin takana". Erityisen selvästi alueen vähäinen arvostus 1700-luvulla näkyi rauhantekojen yhteydessä esiin nousseissa hankkeissa, joissa suuria osia Pohjois-Karjalasta yritettiin vaihtaa Venäjän kanssa arvokkaammaksi ja strategisesti tärkeämmäksi koettuihin alueisiin!
Nykyhallitus ei vielä ole esittänyt vaihtosuunnitelmia, mutta on nähnyt tämän alueen "horisontin takana", varuskunta ja muitakin asioita on lakkautettu.
Täällä on kuitenkin osattu elää suuren karhun naapurina. Ainakin 1600-luvulta lähtien on käyty kauppaa Vienen Karjalaan, Sortavalaan, Käkisalmeen ja Nevanlinnaan, josta kehittyi sittemmin Pietari. Tosin naapureiden rajojen siirtely joskus katkaisi enemmän tai vähemmän kaupanteon, vaikka rajan yli on menty ja tultu melko vapaasti aina Neuvostoliiton syntyyn saakka.
Ankara historiamme Ruotsin ja Venäjän levottomalla rajaseudulla on muovannut itäsuomalaisten ja Nevalaisten luonteenlaadun. Esi-isiemme ja -äitiemme elämä oli seikkailua ja elämysmatkailua rankimmillaan. Elonjäämistaistelua, jossa selviytymisvälineinä olivat vain uutteruus, sitkeys, kekseliäisyys, jota nykyään luovuudeksikin nimitetään - ja ehkä joskus oveluuskin.
Nevalaiset eivät pienistä hätkähdä, niin kuin eivät valtimolaisetkaan. Asiat osataan laittaa oikeisiin mittasuhteisiin eikä turhista hötkyillä.
J.A.Bergman kuvasi 1700-luvun alkupuolella elänyttä Sippo Nevalaista historiallis-romantillisessa kirjassaan Nevalaiset: "Nevalainen oli varsin tunnokas, erittäinki vääryys ja sorto panivat hänen sappensa kiehumaan. Hän katsoi ihmisen arvoa alentavaksi, että näitä paheita löytyikään ihmisten parissa. Hän ei koskaan ollut niitä harjoittanut eikä suvainnut niitä muidenkaan harjoittavan."
Me Nevalaiset olemme saaneet humaanin perinnön. Uskon ja toivon, että tätä humaania perintöä vaalimme edelleenkin.
Mitä enemmän ikävuosia karttuu sitä tärkeämmäksi ihmiselle käy se, mistä hän on tullut, mikä on sukupolvien ketjun menneisyys. Tässä yhä levottomammaksi käyvässä maailmassa oman olemisen kiinnekohdat antavat turvallisuuden tunnetta. Siksi me olemme täällä ja mukana sukuseuratoiminnassa.
On avartavaa ja syntyy pohdittavaa, kun lukee esivanhempiemme sukupolvien elämästä.
Sukuseuramme tuottamasta Nevalaisten sukutaulukirjasta, josta on juuri valmistunut viides 766-sivuinen päivitetty painos, on mielenkiintoista lukea esivanhempiemme - joskus traagisiakin elämäntarinoita. Esimerkiksi menneinä aikoina lapsikuolleisuus oli suuri. Olen oppinut ymmärtämään näitä lapsensa menettäneitä äitejä oman kokemukseni myötä.
Nevalaiset on suuri suku, Nevalainen-nimen kantajia on Suomessa lähes 8000 ja sukuun kuuluvia arviolta 10 000 - 20 000. Suuressa suvussa löytyy monipuolista elämää. Nevalaisia palveli Suomen sodissa heimoveljinä ja Nevalaisia oli myös Stalinin uhreissa ja Stuthoffin keskitysleirissä Puolassa. Nevalaiset olivat alunperin talonpoikaissuku, mutta heitä löytyy nykyisin lähes joka ammatista.
Me järjestäjät toivomme, että tämä sukuseuramme tapahtuma Valtimon kauniissa pitäjässä on jo antanut teille unohtumattoman elämyksen ja viikonlopun.
Raili Vihavainen (os. Nevalainen)
Nevalaisten Sukuseura ry:n puheenjohtaja
**********************************
Valtimon kunnan puolesta tervehdin teitä jokaista henkilökohtaisesti. Toivottavasti olemme yrittäjien, kunnan ja kaikkien toimijoiden kanssa pystyneet antamaan sukunne kokoontumisellenne onnistuneet puitteet.
Olen tutustunut Teidän sukunne taustaan ja te olette sitä tehneet ja teette sitä kaiken aikaa. Joku suvun yhteisestä geeniperimästä on vetänyt teitä tänne Valtimolle ja tähän sukujuhlaanne.
Valtimon yleisin sukunimi on Nevalainen. Olen puheenjohtajanne Raili Vihavaisen (o.s. Nevalaisen), Lonttolan tilan tyttären, yhteydenoton jälkeen tutkinut sukuhistoriaanne. Arvostan teitä ja kantaisienne rohkeutta, uskoa omiin kykyihinsä, luottamista lähteä asuttamaan erämaata, löytää täältä elinpaikka ja turvata työllä tulevaisuutensa.
Tänä päivänä tämä pitää edelleen paikkansa niin Valtimolla, Ylä-Karjalan ja Pielisen alueella asuvien Nevalaisten osalta, jonka voin todeta ihan omana näkemyksenäni (työhistoriani noin 42 vuotta muualta tulleena savolaisperäisenä valtimolaisena).
Yhteys sukuunne täällä on opetus (kansalaiskoulu, peruskoulu, ammatillinen opetus) ja neuvontatyön kautta: tuntien useamman ikäryhmän ja sukupolven Nevalaisia. Perheisiin on tullut puolisoiden kautta "Nevalaisia" ja samaa uskoa tulevaisuuteen. Teissä puolisot on sitä samaa rohkeutta, eteenpäin menevää yritteliäisyyttä ja tulevaisuuden uskoa. Sen yhdistetyn rohkeuden olette siirtäneet myös perillisillenne. Jokainen teistä tekee tänäkin päivänä sukujenne historiaa.
Tietoa kunnastamme Valtimosta
Olette omin silmin nähneet retkillänne sen, miltä meillä täällä Valtimolla ja Karhunpäässä näyttää, täydentäneet ja kuulleet opastuksien kautta tietoa, mikä ei näy. Tänä päivänä me saamme tietoa hyvinkin helposti internetistä, lehdistä jne.
Kuntamme on 102 vuotias, asukasmäärä maakuntamme pienin, viimeisimmän tilaston mukaan 2377. Kuolleisuus on syntyvyyttä suurempaa, jopa 2-kertainen. Tulevaisuuden ennakointi on vaikeaa, mutta vakaat trendit ovat alueemme väestön ikääntyminen ja kunnan henkilöstön eläköityminen. Tulomuutto on jopa suurempaa kuin lähtömuutto, vaikka huomioitaisiin opiskelemaan lähtevien nuorten kotikunnan vaihto. Elinkeinorakenne ja ansiotulopohja on n. 40 % maa- ja metsätaloudestamme, rakennemuutos tässä ammattiryhmässä on ollut tulevaisuuteen uskovaa. Palvelujen osuus n. 60% ja kunnassamme olevan teollisuus on hyvin vähäinen. Verotuksen olemme saaneet vielä pidettyä maltillisella tasolla, alle 20%. Kuntamme on vielä velaton, mutta tulevaisuuden haasteet ovat merkittävät. Kuntayhteistyömme on ollut merkittävää, mm. terveydenhuollon kuntayhtymä yhteistyötä on ollut yli 30 vuotta Nurmeksen kanssa, maatalouslomituksen vastuukuntana hoidamme Juuka-Lieksa-Nurmes-Valtimon alueen.
Kuntarakennelain mukaisessa selvityksessä meitä on nyt mukana kolme: Lieksan ja Nurmeksen kaupungit ja me, Valtimon kunta, Juuan kunnan jäätyä alkukesästä pois.
Yhdistymissopimus on luonnosvaiheessa, jonka mukaan uuden kaupungin nimi olisi Pielisjärvi. Neuvottelut jatkuvat, päätösten aika on lokakuun lopulla. Mainittakoon, että Nurmes ja Valtimo selvittivät yhdistymistä 2012, meidän aloitteesta. Nurmeksen kaupungin valtuusto teki yksimielisen päätöksen yhdistymisestä, mutta Valtimon äänestystuloksella 12-9 päätettiin jatkaa itsenäisenä.Toimintaympäristössä tapahtuvista muutoksista huolimatta kuntien ja kuntamme tulee jatkossakin pystyä vastaamaan kuntalaisten tarpeisiin.
Kiitän vielä teitä Nevalaiset
Sukuseuranne toiminnasta vastaavat, että tämän vuoden sukukokouksen paikkakunnaksenne olette valinneet Valtimon. Tervetuloa uudelleen suvun tai muissa merkeissä!
Teille kaikille osallistuville toivon, että kokoontumisenne kotiin viemisinä täältä Valtimon sukuseuran tapaamisestanne olisi lisää tietoperimää suvustanne.
****
Kutsun sukuseuranne edustajat vastaanottamaan Valtimon kunnan kirjalahjat: Valtimon historian, joka julkaistiin vuonna 2009, 100-vuotiaan kuntamme ja kuntalaisten historiasta ja kuntalaisten kautta myös laajempaa tarinaa. Historiatoimikuntaan on kuulunut valvojana myös sukujuhlan juhlaesitelmän pitäjä professori Tapio Hämynen, sekä Valtimo teoksen, jonka on 1994 julkaissut Lion Glub Valtimo.
(Teokset vastaanotti sukuseuran pj. Raili Vihavainen kiitäen Nevalaisten Sukuseuran puolesta Valtimon kuntaa saamistaan historiateoksista.)
Anna Hölttä
Valtimon kunnanhallituksen puheenjohtaja
*************************************
Rasimäen kylä on perustettu yli 100 vuotta sitten. Taloista suurin osa on ollut kruununtorppia, joille annettiin maata valtion maista.
Rasimäen kylä on nähty sodanjälkeen syntyneenä yhtenäisenä viljelys- ja asutusalueena. Tutkijat ovat määrittäneet Rasimäen kylän identiteettiä, jossa painottuu maanhankitalain mukaisen asutustoiminnan merkitys, valtion metsämaiden asuttamis- ja niillä olevien vuokra-alueiden lunastamislaki vuonna 1922, jolloin kruununmetsätorpat itsenäistyvät vuoteen 1936 mennessä.
Kylän uusi aika
Siirtolaisten asuttaminen Valtimolle toi uutta väkeä Suojärveltä Valtimolle.
Sodanjälkeinen ns. poikkeusajan asutustoiminta loi Rasimäen kylästä yhtenäisen viljelys- ja asutusalueen. Laajan asutustoiminnan perustana oli yhtiöille siirtyneet maatilat ja laajat valtion metsämaat Valtimon syrjäkylissä, kuten Rasimäessä.
Taloudellis-yhteiskunnallinen pattitilanne avautui vasta maanhankintalain toteutuksella. Maanhankintalaki toteutti 102 valtimolaisen perheellisen rintamamiehen, sotalesken, -orvon ja -invalidin pitkäaikaisen toiveen omasta tilasta ja tuvasta tai antoi pienille tiloille lisämaata. Rintamamiesten asuttaminen kasvatti Valtimon viljelmälukua 11 %:lla ja peltoalaa 600 hehtaarilla eli 10 %:lla koko kunnan peltoalasta. Siirtoväen asuttaminen lisäsi kunnan viljelmien määrää yli 14 %:lla ja peltoalaa viidenneksellä eli runsaalla 1100 hehtaarilla. Siirtokarjalaisia oli enimmillään noin 1500 henkeä, joista suurin osa oli Suojärveltä. Asutustarkoituksiin käytettiin noin 7900 hehtaaria maata Valtimon eri kylistä.
Lyhyt kukoistusaika
Rasimäkeen (= Elomäen ja Rasimäen maarekisterikylät) muodostettiin siirtoväelle Suomen suurin kylmien tilojen asutusalue. Vuonna 1954 Rasimäen maarekisterikylään Ikosenmäen asutusalueelle oli lohkottu 10 ja Haapalanmäen asutusalueelle 14 uutta tilaa. Rasimäen kylä laajeni 38 maatilaa käsittäväksi kyläksi. Perustettujen tilojen raivaaminen ja asuin- ja talousrakennusten rakentaminen hoidettiin pääosin asukkaiden toimesta. Rahoitus saatiin uudistilojen perustamispalkkioista, lainoista ja metsän myynnistä. Asutusalue oli saanut muotonsa 1950-luvun alkupuolella: asuinrakennukset, navetat, saunat olivat kohonneet raivioiden keskelle.
Pohjois-Karjalan asutustoiminnan johtaja, agronomi S. Pakkanen kirjoitti vuonna 1956 (Asutustoiminnan Aikakauskirja 2/1956):
Uusien, jokivarsikumpareilla sijaitsevien talouskeskustensa ansiosta Rumon asutusalue tekee jo hyvinvoivan maaseutukylän vaikutuksen. Sillä on oma, uusi kansakoulu ja yksityinen kauppaliike. Osa aluetta on jo sähköistetty. Osuusmeijerin maitoauto ja linja-auto kulkevat päivittäin asutusalueen runkotietä. Alueen enimmäkseen vanhastaan vauraaseen, seuralliseen rajakarjalaiseen siirtoväkeen kuuluvat asukkaat elävät siellä verraten korkealla elintasolla, vaikkeivät tilat vielä olekaan kaikissa suhteissa tuotantokunnossa. Entiset kotinsa menettäneen siirtoväkiryhmän sijoittamisessa näyttää asutusalue siten täyttäneen tarkoituksensa. Kokonaan ennen asumattomalle, vähätuottoiselle metsäalueelle perustettuna se on esimerkki kulttuuriarvoja säästävästä, käyttämättömiä luonnonvaroja mobilisoivasta asutustoiminnasta...
1955 opettajiksi Kaisa ja Pauli Röynä
Opettajapariskunta opetti Rasimäen koulun oppilaita lähes sen toiminnan päättymiseen saakka. Pauli Röynä oli Salmista kotoisin, osasi karjan kielen ja pystyi opettamaan ortodoksista uskontoa, mm. karjalan kieli valtakielenä.
Koulussa oli aluksi noin 80 oppilasta, huippulukuvuonna 1958 - 1959 91 oppilasta ja vuosittain kouluun tuli 10 uutta oppilasta, 1964-1965 enää 63 kouluikäistä oppilasta. Lukuvuonna 1985-1986 ensimmäiselle luokalle ei tullut yhtään lasta. Koulu sulki ovensa syksyllä 1989.
Tapio Hämynen
Itä-Suomen yliopiston historian professori
***************************************
Sukuseurojen keskusliitto ry. on myöntänyt kultaisen ansiomitalin Nevalaisten Sukuseura ry:n jäsenille Seppo ja Kalervo Nevalaiselle sekä Raili Vihavaiselle (os. Nevalainen) ansioista sukuseuratoiminnassa. Mitalit julkistettiin ja jaettiin paikalla oleville Nevalaisten sukujuhlassa Valtimolla:
Seppo Nevalainen on ollut Nevalaisten Sukuseuran hallituksen jäsen 1994-2005 vastaten hallituksessa sukutapahtumien järjestelyistä, sukuneuvoston jäsen ennen ja jälkeen hallituksen jäsenyyden ja on edelleen sukuneuvoston korvaavan aluetoimikunnan jäsen.
Raili Vihavainen on ollut Nevalaisten Sukuseuran hallituksen jäsen v:sta 1998 ja seuran puheenjohtaja v:sta 2006 alkaen sekä Nevalaisten suku I -sukukirjan (2008) toimittaja ja yksi kirjoittajista, Nevalaisten suku II -kirjatyöryhmän jäsen, Sukuseuran lehden MeNevalaiset toimittaja, sukukokousten ja muiden sukutapaamisten keskeinen järjestäjä ja SSK:n hallituksen jäsen v:sta 2011.
Kalervo Nevalainen on ollut Nevalaisten Sukuseuran hallituksen jäsen v:sta 2000 alkaen sekä Nevalaisten suku I -sukukirjan (2008) yksi kirjoittajista, käsitellen suvun varhaisvaiheita ja asettumista Pielisen seudulle 1600-luvulla sekä eri sukupolvia 1700-luvulle saakka ja on Nevalaisten suku II -kirjatyöryhmän jäsen.
Riitta Hurme
*******************************
Valtimon Nevalaisten historiaa
Henkikirjat 1920, Valtimo. (Rulla ES 4443)
===============================
Elokylä: Ei Nevalaisia.
Haapakylä 9, Kylmäniemi. Pekka Nevalainen 1868, vaimo Riitta 1864, lapset Elsa 1896, Anna 1899, plus 1-2 alaikäistä lasta.
Haapakylä 11, Hiekkalahti. Sippo Nevalaisen perilliset. Antti 1872, vaimo Gustava 1878. sisar Amanda 1877.
- lois Antti Nevalainen 1887 ja vaimo Elmiina. Lapsia 0-1.
- mäkitupalainen Pekka Nevalainen 1865 ja vaimo Tiina 1870. Lapsia Maria 1895, Pekka 1898, alaikäisiä 2-1
- mäkitupalainen Oiva 1882 ja vaimo Lydia 1885. Lapsia 0-1.
Haapakylä 12, Siivikko. Juho Nevalainen 1860. Veli Ville N 1868 ja vaimo Anna 1860. Lapsia 0-2
- lois leski Leena Kilpeläinen os Nevalainen 1861
Haapakylä 13, Herrala. Pehtori Kalle Nevalainen 1892 ja vaimo Ida 1897. Lapsia 1-1
- lois Heikki Nevalainen 1884 ja vaimo Elli 1884. Lapsia 2-0
Haapakylä 16, Valtala.
- lois Leena Nevalainen 1873. Mies Amerikassa
- lois Ville Nevalainen 1895
Haapakylä 17, Korkala. Antti Korkalaisen perillisten tila.
- Viljelijä Antti Nevalainen 1878 ja vaimo Hilma 1886. Lapsia 3-2
- lois Niilo Nevalainen 1873.
Haapakylä 23, Niemelä.
- torppari Juho Nevalainen 1874, vaimo Reetta 1875, poika Juho 1900. Lapsia 2-4
Haapakylä 40, Alapiha.
- mäkitupalainen Heikki Nevalainen 1881 ja vaimo Ida 1885. Lapsia 1-3
Haapakylä 41, Tuuppala (Tuupanlampi). Pekka Nevalainen 1851. poika Pekka 1876 ja vaimo Kaisa 1877. Lapsia 1-3. Tiina 1895.
- puolet koko tilasta Haapakylä 41 on Antti Nevalaisen nimissä. Antin osuutta viljelee Evert Pääkkänen.
Haapakylä 46, Tiensuu. Osakas Juho Nevalainen 1879 ja vaimo Anna 1877. Lapsia 0-2. Isä Heikki 1854 ja vaimonsa Anna 1851 (kumpikin yli-ikäisiä veroja ajatellen).
Haapakylä 48, Harjula. Lauri Nevalaisen perilliset.
- Laurin poika Heikki Nevalainen 1860 ja vaimo Tiina 1866. tytär Maria 1897, Ida 1898, Sikke 1898, Niilo 1901, nuoria lapsia 0-3.
- Laurin poika Matti 1866 ja vaimo Johanna 1874. poika Oiva 1892 ja vaimo Sikke 1889, heillä lapsia 1-2.
- Matin muita lapsia Lauri 1894, Ville 1896, nuorempia 2-3.
+ Haapakylässä käyhinä leskinä 4henkeä ja yksi irtolainen (Risto Ristonpoika N 1889)
Halmejärvi: ei Nevalaisia
Hirsiniemi: ei Nevalaisia
Karhunpää 1, Suhola.
- lois Antto Nevalainen 1883 ja vaimo Riitta 1896. Lapsia 1-3
Karhunpää 2, Tori. Tal. Heikki Nevalaisen tila. asuu lois Heikki Timonen perheineen.
Karhunpää 5, Purola. Juho Nevalainen 1868 ja vaimo Ida 1872. tytär Maria 1893, Anna 1896, Emmi 1900, Aina 1901, nuorempia lapsia 4-3
Karhunpää 8, Sorsalahti. Tal. Heikki Nevalaisen tila. Yhdysviljeyksessä tilan nro 9 kanssa samassa kylässä.
- torpparina Antti Kuokkanen
Karhunpää 9, Nevala. Tal. Heikki Nevalaisen tila. Heikki 1875 ja vaimo Anna 1875. Poika Pekka 1900, nuorempia lapsia 1-1.
Karhunpää 11, Kankaala. Pekka Nevalainen 1869. Lapsia Juho 1897 (vak.sot. - vakinaisessa sotilaspalveluksessakoä), Hilja 1899, Olli 1901,
nuorempia lapsia 4-2. äiti Kaisa 1839 (!)
Karhunpää 12, Niskala.
- lois Antti Nevalainen 1887 ja vaimo Sandra 1897. Lapsia 1-0. äiti Leena 1857
Karhunpää 13, Uitto. Heikki Nevalainen 1876. Lapsia 2-1. täti Riitta Nevalainen 1845. sisar Anna Maria Korkalaine 1874
- mäkitupalainen Juho Nevalainen 1881 ja vaimo Tiina 1883. Lapsia 3-2
Karhunpää 14, Paihola. Juho Nevalaisen perilliset. poika Einar 1900, lapsi 2-0.
Karhunpää 15, Kirkkola. Antti Nevalainen 1847.
- vävy Niilo Nevalainen 1884 ja vaimo Anna 1884. Lapsia 2-0.
- Manda 1886, Aarne 1891, Eino 1894.
- mäkitupalainen Risto Nevalainen 1865 ja vaimo Anna 1873. Lapsia Juho 1894, Anna 1897, Eino 1900, Otto 1901, nuorempia 3-1
Karhunpää 16, Ahola. Antti Nevalaisen tila (yhdysviljelyksessa tilan nro 15 kanssa samassa kylässä).
- torppari Juho Kotilainen
Juha Nevalainen (koonnut 1920 vuoden henkikirjaluettelosta)
************************************
Tarinoita Valtimon Nevalaisista
(Nevalaisten sukutapahtuma Valtimolla 2.-3.8.2014)
Valtimolla on asunut Nevalaisia 1600-luvulta lähtien. Olen poiminut näitä Valtimon Nevalaisten tarinoita ja luonnehdintoja 1700-luvulta alkaen Nevalaisten Sukuseuran sukutauluista ja Valtimon historiasta.
1700-luku
Pielisjärven pitäjän kihlakunnanoikeus lähetti 1700-luvun alussa kuuluisan lautamies Sippo Nevalaisen Karhunpäästä Lappiin ottamaan selvää, oliko pielisjärveläinen Sortavalan porvari Heikki Hyvönen käynyt Lapissa noidan luona ja antanut tämän taikoa, Pielisjärven ja Sortavalan pitäjien veronvuokraajan, kapteeni Salomon Enbergin pään sekaisin. Enberg oli useaan otteeseen mielenvikainen. Erityisesti Pielisjärvellä puhuttiin yleisesti, että Hyvönen olisi saanut noitakeinoin Enbergin sekaisin, mutta Lappiin lähetetty Sippo ei saanut selviä todisteita.
Veronvuokraaja Simon Affleckin eli Simo "Hurtan" syytteen mukaan mm. Sippo Nevalainen Nurmeskylästä olivat yllyttäneet rahvasta ryöstämään hänen Nurmeksen hovissa olleen omaisuuden 1710 Suuren Pohjan sodan aikana. Hovin ruoka-aitta oli jo ryöstetty elokuussa. Yhdeksän miestä asettui väijymään "Hurttaa" tämän tullessa Kajaanin kodistaan Nurmekseen. Väijyntäpaikan on oletettu olleen jossakin Haapajärven ja Karhunpään välillä, nykyisen Valtimon alueella. "Hurtalta" vietiin yhdeksän hevosta, mutta hän itse pääsi pakenemaan.
Talollinen Mauno Nevalainen Karhunpäästä oli kuudennusmies vuosina 1742-57. Kuudennusmies oli pitäjänhallinnon toimihenkilöjoka valvoi kirkkokuria ja köyhäinhoitoa. Käräjillä lautamiehet olivat todistaneet yhteen ääneen, että Mauno oli ollut ahkera asukasja todellaparantanut tilaansasekä maksanut veronsa oikein.
Talollinen Sippo Siponpoika Nevalainen sai maaherralta vahvistuskirjan Kankaanpään tilan hallintaoikeuteen. Nevalaisen todettiin "raivanneen sen haoista ja juurista 30 vuotta sitten" n.1735.
Antti Rautiainen ja vaimo Annikki Nevalainen olivat syytteessä talvikäräjillä 1761. Annikki oli lähtenyt kotoa, Antti syytti häntä laiskaksi ja juopoksi. Annikki kertoi puolestaan Antin halveksivan häntä. Käräjät määräsivät molemmille 25 hopeataalarin sakot.
Vuoden 1723 maakirjan mukaan toiseksi varakkain talo oli Sigfred Nevalaisen talo Karhunpäässä. 1800-luvulle tultaessa varakkaimmaksi nousi Maunu Nevalaisen isännöimä tila Karhunpäässä.
1800-luku
Koppelolainen Juho Nevalainen (s.1874), joka oli ammattitaitoinen hirsitalon veistäjä ja tekijä, oli myös uskonnollinen mies ja piti sunnuntaisin pyhäkoulua lapsille. Perimätiedon mukaan Juho oli taittanut rikkinäiseen hampaankoloon korkin palan helpottamaan kipua. Yöllä pala meni keuhkoon, josta aiheutui tulehdus ja lopulta kuolema.
Karjalattaressa 1884 julkaistun uutisen mukaan: "Haapajärveläinen Antti Nevalainen sai pohjaongella Haapajärvestä ketun."
Kun Haapajärven kansakoulu avattiin 1883, mm. Sippo Nevalainen valittiin kansakoulun johtokuntaan.
Sippo Nevalaiselta jääneellä tilapuoliskolla suoritettiin 1845 asukkaan vaihtoon liittyvä syyni ja katselmus. Isojakotoimitus ja siihen liittynyt verollepano oli tällöin käynnissä. Tilaosalta lueteltiin seuraava rakennuskanta:
- Kaksi pirttiä, eteinen, kamari, seitsemän aittaa, talli, navettarakennus, sauna ja riihi.
- Peltoa oli yhteensä kymmenen tynnyrinalaa ohrakylvön mukaan hyvällä savimultamaalla ja niittyä 48 kuormanalaa. Metsää oli polttopuutarpeisiin. Kalastus tapahtui Karhunpään joella ja Pielisellä. Laitumet olivat niukat. Humalaa kasvatettiin 50 seipäässä. Perunaa kylvettiin kolme tynnyrillistä. Tilaosalle kuului 1/15 Valtimonjoen kotitarvemyllystä ja yksi torppa Ristiniemessä.
Kalastus oli hyvin tärkeä elinkeino 1800-luvulla. Perunkirjojen mukaan Lautalassa oli 4 venettä, 2 nuottaa, 10 käsiverkkoa ja 5 rysää. Antti Nevalaisella oli oikeus Pielisjärven selällä puoleen kalasaunasta Piikki-nimiseltä saarelta.
Risto Nevalainen, joka oli herännäinen, toimi 7 vuotta voisaksana, kuljettaen voitynnyreitä vesistöjä pitkin Pietariin. Viimeinen matka oli 1855. Saimaan kanavan avautuminen syyskuussa 1856 lopetti tuottoisat myyntimatkat. Kirkkolassa kerrottiin tuolloin kaappien laatikoiden ja aitan arkun olleen täynnä rahaa.
Nevalan tyttäristä Valpuri ja Anna Nevalainen naitiin joen toiselle puolen Mäkelän taloon Suhosten veljeksille ja vanhin poika Juho Nevalainen nai Mäkelän tyttären.
Pekka Nevalaista sakotettiin useita kertoja 1800-luvun loppupuolella luvattomasta viinan myynnistä, juopottelusta ja tappelemisesta, ja Anttia Nevalaista laittomasta paloviinan myynnistä.
Esimerkkinä itsellisistä naisista: Anna Nevalainen kasvatti viisi lasta, mukaan lukien kaksoispojat, kaikki avioliiton ulkopuolella. Anna asui lapsineen piikana ja itsellisenä. Huomattavaa on, että vaikka tuohon aikaan lapsikuolleisuus oli suuri, kaikki Annan lapset välttivät lastentaudit ja varttuivat aikuisikään.
Sippo Nevalainen muutti 1890-luvun alussa Nurmeksesta Hiitolaan. Perimätiedon mukaan he olivat kulkeneet jalkaisin kahden pienen lapsen kanssa tämän matkan Nurmeksesta Karjalan kannakselle Hiitolaan.
Juhana Nevalainen kävi muurarioppia 1800-luvun loppupuolella Pietarissa ja toteutti taitojaan muuraamalla huomattavia rakennuksia, mm. Helsingin Kansallismuseota.
Pekka Nevalaisesta (1865-1931) kerrotaan, että hän oli hyväntuulinen huumorimies. Vieraille annettavan ruoan piti olla "syleksimättä syötävää, purematta nieltävää" eli ei ainakaan kalaa, luultavasti hän halusi vieraille tarjottavan puuroa.
1900-luku ennen sotia
Valtimolaisia lähti 1900-luvun alussa metsätöihin Lappiin. Metsätöihin lähtenyt Heikki Nevalainen oli tietymättömissä kymmenen vuotta.
Nurmeksen Osuusmeijerin jäsen kaksi oli Karhunpään Pekka Nevalainen.
Kun valtimolaiset kokoontuivat omaksi ryhmäkseen ensi kerran Nurmeksen kuntakokouksessa 1909, varapuheenjohtajaksi valittiin Pekka Nevalainen Haapakylästä.
Antti asui ensin perheineen kotitalossaan Häntälässä, Haapajärven kylässä, mutta päätti lähteä siirtolaiseksi Amerikkaan ja astui 1904 Hangossa valtamerilaivaan ja matkusti Englannin kautta Amerikkaan. Antti teki sittemmin töitä kuparikaivoksilla ja hänet on mainittu USA:n vuoden 1910 väestönlaskennassa.
Haapajärven Juho Nevalainen oli yksi niistä, jotka suunnittelivat Suur-Uramojärven laskua 1914.
Mandi Nevalainen (1886-1920) toimi yhteiskoulun suomenkielen ja historian opettajana Haminassa ja Käkisalmessa 1900-vuosisadan alussa. Opettamisen ohella Mandi kirjoitti myös runoja mm. -Paimenen valitus sunnuntaina ja Tuomaan runo jaopiskeluaikana mm. tutkielman "Pohjois-Karjalan oloista Pietari Brahen aikana".
Olli Nevalainen jätti (1913) kuollessaan varakkaan pesän, johon kuului kolme tilaa Karhunpään kylässä. Kotieläinvarallisuus oli huomattava: 32 lypsylehmää, 9 lehmää ruokolla, 2 emännälle kuulunutta lehmää, 6 hiehoa, 5 vasikkaa, Ossi-sonni, vanhempi Hupi-sonni, 6 hevosta, 6 lammasta, 7 porsassikaa ja 2 koiraa.
Uuden kunnallislain 1918 mukaan Valtimollekin asetettiin keskuslautakunta, jonka jäseneksi tuli mm. Pekka Nevalainen.
Suutarintöillä elivät mm. Antti Nevalainen ja Heikki Nevalainen. Mikko Nevalainen oliseppänäKarhunpäässä 1900-luvun alusta sotavuosiin saakka.
Ensimmäisiä traktoreita kutsuttiin moottoriauroiksi. Valtimolla oli yksi traktori vuonna 1929, Heikki Nevalaisen 24 hevosvoimainen Fordson.
Nevalan talo Karhunpäässä oli merkittävä hevosjalostustila. Pekka Nevalainen osti Iivan Hattuselta kantakirjatamma Aro-Kiistan, joka polveutui tähtijuoksija Aaronista. Nevalassa oli kasvatettavana myös valtion oriita.
Äänet keskitettiin kylien ykkösehdokkaille, mm. Karhunpäässä Pekka Nevalainen oli puolueensa näkyvin hahmo 1940-50 luvulla.
Kekkosen hiihtoretkellä 1957 Nuolijärvellä kahvit tarjosivat Anna ja Aili Nevalainen.
Raili Vihavainen (os. Nevalainen)
---------------------------------------------
Karhunpään Nevalaiset 1600 - 1900-luvun alkupuolelle (ao. kuva). Alareunassa talot, joissa Nevalaisia on asunut Pekka II Nevalaisesta alkaen. Eriväriset viivat taloista henkilöihin kertovat, että henkilö on asunut ko. talossa. Suorat viivat kertovat sukulaisuussuhteen eli kenen jälkeläinen henkilö on.
Raili Vihavainen (isäni puolelta Karhunpään Nevalaisia, alimmainen Heikki oli isoisäni).