Nevalaiset ovat geneettisesti isästä pojalle periytyvän Y-kromosomin mukaan jaettavissa kahteen pääryhmään: I1 - ”Iivarin poikiin” ja N1 - "Niilon poikiin". Näistä I1 edustaa arviolta yli 90% nykyisin elossa olevia nimenkantajia, joiden kantaisä on Nurmekseen Savikylään 1600-luvulla asettunut Pekka Nevalainen. Myös Kuusamon Nevalaiset kuuluvat tähän ryhmään. Pekan esi-isät ovat tulleet Suomeen Pohjois-Saksan / Jyllannin alueelta mahdollisesti jopa 4000-6000 vuotta sitten. Toisaalta samaa perua olevia viikinkejä on liikkunut Suomenlahden rantojen tienoilla runsaasti noin 1000 vuotta sittenkin, joten Nevalaisten isälinjan kanta voinee olla tuoreempaakin.
Toinen pääryhmämme, "Niilon pojat", ovat Joutsenossa 1600-luvulla vaikuttaneen Erkki Nevalaisen jälkeläisiä. Heidän geneettinen perimänsä on Suomen miehissä kaikkein yleisin N1c1. Tiedämme että heidän linjassaan suorat miespolvet ovat tulleet idästä Venäjän halki. Tutkimus on edelleen kesken ja esimerkiksi 1600-luvulla Haapavedelle asettuneen Juho Paavonpoika Nevalaisen tausta on toistaiseksi arvoitus. Myös Vanhan Suomen alueella asuneita Nevalaisia selvitellään edelleen. Tästä DNA-tutkimuksesta ja sen tuloksista löytyy lisää ajankohtaista tietoa DNA-projektistamme ja Sukututkimus -sivultamme.
Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Nevalaisista ovat Äyräpään ja Suur-Jääsken maakirjoissa Vuoksenlaaksossa 1540-luvulta. Suur-Jääsken pitäjässä oli tuohon aikaan noin tuhat taloa eli savua. Kolmessa kylässä oli Nevalaisia. Kylien koot olivat: Nevala 3 taloa, Joutseno 22 taloa ja Pirhola 6 taloa. Kaikissa taloissa ei kuitenkaan ollut Nevalaisia Nevalaa lukuun ottamatta.
Kaiken kaikkiaan Nevalaisia oli vuonna 1545 Suur-Jääskessä neljä ja Lappeella viisi ruokakuntaa ja Äyräpäässä yksi.
Mitään muita merkintöjä Nevalaisista ei tällöin vuonna 1545 ollut koko nykyisen Suomen alueelta.
Suomessa nykyään asuvat Nevalaiset ovat melkein kaikki joko Pielisen alueella asuvia, Pielisen seudulta jossain vaiheessa muuttaneita tai heidän jälkeläisiään. Tässä mielessä on kaikin puolin syytä päätellä, että Pielisen seudun Nevalaiset ovat puolestaan alun perin peräisin Äyräpään ja Suur-Jääsken asutuksesta Vuoksenlaaksossa. Tämän lisäksi on olemassa geneettisesti erillinen Joutsenon sukuhaara. Ensimmäinen ja ainoa merkintä Nevalaisista Vuoksenlaakson ulkopuolelta ennen Nevalaisten siirtymistä Pielisen seudulle on vuodelta 1618. Tämä on Pohjois-Savosta, Tavinsalon pitäjän Maaninkavedeltä Vänninmäeltä, jossa asui Pekka Nevalainen.
Kuinka Nevalaiset siirtyivät pohjoisemmaksi Äyräpään ja Suur-Jääsken alueelta Vuoksenlaaksosta?
Olavinlinnan rakennustöihin haalittiin rakentajia melko laajalta alueelta Viipurin linnan ympäristöstä Karjalankannakselta ja Vuoksenlaaksosta. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1475 ja saatiin päätökseen vuonna 1480-luvulla. Tällöin rakentajien joukossa oli ilmeisesti myös Nevalaisia, jotka rakennustöiden päätyttyä jäivät Savonlinnan seudulle.
Näitä Nevalaisia muutti sitten ilmeisesti pian eteenpäin, kun Ruotsin kruunun toimesta, Olavinlinnasta käsin, perustettiin Tavinsalmen kuninkaankartano Maaninkavedelle ja siirtokunta Oulujärven rannalle 1500-luvun alkupuolella.
Siirtolaiset koottiin Olavinlinnan seudulta, jossa linnan rakentamisen jälkeen oli ylijäämäväestöä, jolle ei siellä enää ollut elinmahdollisuuksia ja joka ei enää vuosien rakennustöiden jälkeen voinut palata syntysijoilleenkaan.
Nevalaisten siirtyminen Vuoksenlaaksosta eteenpäin oli siten ilmeisesti valtion taholta ohjattua toimintaa eikä hidasta omaehtoista siirtymistä. Siihen ei enää 1500-luvulla olisi ollut mahdollisuuksia savolaisasutuksen levittyä jo vähintäänkin nykyisen Kuopion seudulle.
Tähän viittaa sekin, että alkuperältään jääskeläisiä sukunimiä on Jääsken ulkopuolella kaikkein eniten Pohjois-Savossa. Nevalaisia ei ollut Etelä- ja Keski-Savossa 1500-1600 luvulla ja yleensäkin jääskeläisten nimien esiintyminen siellä on vähäistä.
Vuoksenlaakso, joka vielä 1540-luvulla oli ainoa alue, jossa Nevalaisia varmasti esiintyi, jäi vuoden 1721 rauhanteossa osittain Venäjän puolelle. Vuoden 1743 rauhassa alue jäi kokonaan Venäjän puolelle.
Vuoksenlaakson alueella asuvat Nevalaiset asuivat täten vuoteen 1809 saakka rajan toisella puolella. Tänä aikana edellytykset suvun kehittymiselle ja sukunimen säilymiselle olivat siellä huonot, kuten olot yleensäkin. Näitä Nevalaisista ei ole enää tietoja eikä niitä ole kyllä toistaiseksi systemaattisesti tutkittukaan.
Edellä mainittu Pekka Nevalainen siirtyi sittemmin Iisalmen läheltä, Vänninmäeltä, asumaan Nurmeksen Savikylään sen jälkeen, kun Pielisen alue oli Stolbovan rauhan jälkeen liitetty Ruotsiin, osana Käkisalmen lääniä. Kaikki nykyiset Pielisen seudun Nevalaiset polveutuvat tästä Pekka Nevalaisesta.
Pekka Nevalainen merkittiin arvioveroluetteloon vuonna 1637 Nurmeskylässä. Hän on merkitty isännäksi Savikylässä (Savitaipaleessa) vuosina 1637 – 1652. ( 8, 9,10, 21) Hän saattoi kuitenkin tulla Savikylään jo vuoden 1631 jälkeen, jolloin maakirjat tehtiin edellisen kerran.
Pekalla oli vuoden 1653 käräjäpöytäkirjojen tiedon mukaan ensimmäisestä avioliitosta viisi aikuiseksi elänyttä poikaa. Pojat jäivät perheineen aluksi asumaan Nurmeksen tienoille. Kantatila pysyi suvulla 1700-luvun alkupuolelle.
Toisen sukupolven jälkeläiset, etenkin Maunon pojat, sen sijaan levittäytyivät suunnilleen 1700-luvun alkupuolelle mennessä eri puolille Pielistä. Pari perhettä siirtyi kuitenkin jo tällöin Pielisen seudun ulkopuolelle, toinen Iisalmen Martikkalan saareen ja toinen Pohjanmaalle. Merkintöjä on myös Pietariin jääneistä.
Tässä vaiheessa Nevalaiset kuitenkin levittäytyivät suunnilleen niin laajalle kuin metsien vapaaseen kaskeamiseen perustuva talous, sodat ja nälkävuodet antoivat mahdollisuuksia. Suunnilleen niillä sijoilla asuttiin niin kauan kunnes siirtolaisuus, yhteiskunnan ja elinkeinojen kehittyminen antoivat mahdollisuuksia siirtyä muualle.
Ensimmäisten Nevalaisten historia 1700-luvun puoliväliin saakka on tarkemmin esitetty Nevalaisten Suku I -kirjassa. Kirjan voi tilata Nevalaisten Sukuseurasta.
Laatinut Kalervo Nevalainen