Sydämellisesti tervetuloa, te kaikki Nevalaisten sukuun kuuluvat tähän Nevalaisten sukujuhlaan!
Lieksa on nyt jo toisen kerran Nevalaisten suvun kokoontumispaikka. Edellinen Lieksan sukutapahtuma oli vuonna 1990. Silloisessa tapahtumassa Nevalaisten Sukuseuran perustaja, nykyinen kunniapuheenjohtaja Kauko Nevalainen, kertoi sukuseuran ja Nevalaisten suvun alkuvaiheista. Nämä asiat sisältyvät nyt julkaistavaan Nevalaisten sukukirjaan.
Lieksa, entinen Brahea on ollut merkittävä paikka Pohjois-Karjalan ja myös Nevalaisten historian käänteissä. Tästä Lieksan historiasta kuulemme kohta enemmän juhlapuhujamme, kulttuurijohtaja Asko Saarelaisen esityksessä.
Viimeinen vuosi on ollut hallituksellemme todellinen ponnistus. Olemme menettäneet pitkäaikaisen taloudenhoitajamme ja jäsenrekisterinpitäjämme Paulin. Hänen merkittävän työnsä paikkaamisen lisäksi olemme tuottaneet nyt julkaistavan Nevalaisten sukukirja I:n ja aivan viime hetkillä valmistuneen sukutaulukirjan, johon on siirretty korjattuina aiemmat Nevalaisten sukumonisteet, lisättynä Pielisen seudun ensimmäisen Nevalaisen, Pekka Nevalaisen ja Nevalaisten sukuhaarojen tähän saakka tiedettyjen kantaisien väliset yhteydet.
Sukukirja II on seuraava Nevalaisten Sukuseuran suuri haaste. Kirjan kokoamiseksi toivotan tervetulleiksi kaikki Nevalaiset osallistumaan näihin talkoisiin.
Olemme aloittaneet myös Nevalaisten Sukuseuran jäsenille tarkoitetun tiedotteen julkaisemisen. Lisäksi olemme käynnistäneet hankkeen nuorten kiinnostuksen herättämiseksi sukuseuratoimintaan. Viimeisin ponnistuksemme on tämä sukutapaaminen, jonka toivomme täyttävän teidän odotuksenne.
Sukuseuraharrastus vie helposti kaiken ajan, mutta on erittäin mielenkiintoinen ja palkitseva juuristaan kiinnostuneelle. Nykypäivänä sukuseuratoiminnan suosio on lisääntynyt voimakkaasti, johtuen paljolti suurten ikäluokkien tulemisesta ”juurten etsintä ikään”.
Mikä sitten on nykypäivänä sukuseuran merkitys?
Paitsi, että se auttaa jäseniä löytämään esivanhempiaan, se antaa kehyksen, ryhmän. Omaan ryhmään kuuluminen luo me-henkeä ja tuo turvallisuudentunnetta. Oman suvun ja sukujuurien tunteminen, jatkuvuus menneisyyteen, auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja elämäämme.
Kuten nyt julkaistavassa sukukirjasta ilmenee, Nevalaiset ovat Pohjois-Karjalan alkuperäisiä asukkaita. Nevalainen-sukunimi on kuuden ensimmäisen Pohjois-Karjalan suvun joukossa. Nevalaiset ovat tulleet tänne Pielisen-Karjalaan Karjalankannakselta, Nevan rannalta, ja oletettavasti nimemme on peräisin Nevajoesta tai Nevajärvestä. Tämä Euroopan suurin järvihän tunnetaan nykyisin nimellä Laatokka.
Nevalaiset kotoutuivat tänne Pielisen-Karjalaan ja valloittivat erämaita luoden tänne kotinsa. Säilyivät kuoleman-ankeissa olosuhteissa sitkeinä, luovina ja kekseliäinä hengissä - ja pystyivät jopa kasvamaan kymmentuhatpäiseksi Nevalaisten sukupuuksi.
Nevalaisissa ei ole ollut suurmiehiä tai naisia tai superjulkkiksia nykyisen mittapuun mukaan, mutta ei myöskään suuria roistoja. Mutta meillä Nevalaisilla on jotain muuta, minkä uskon olevan tulevaisuudessa kysytty ominaisuus. Nykyiset kovat ja itsekeskeiset arvot eivät voi tätä menoa kestää kovinkaan pitkään – asioiden arvojärjestyksen on muututtava. Ihmismäärän lisääntyessä ja joutuessa elämään yhä tiiviimmin toistensa kanssa, on inhimillisyyden – kanssaihmisten huomioonottamisen - pakko tulla uuteen arvoonsa, muuten elämämme täällä maapallolla käy sietämättömäksi.
Me Nevalaiset olemme saaneet humaanin perinnön - ainakin minun kokemukseni mukaan Nevalaiset ovat sosiaalisia ja auttavaisia lähimmäisille. En ole juuri tavannut kovanaamaisia Nevalaisia.
Nevalaiset ovat ystävällisiä, mukavia ja huumorintajuisia, ja jalat maassa pitäviä talonpoikaisjärkisiä ihmisiä. Tämän luonteenlaadun lienee historia muovannut - ovathan Nevalaiset olleet vankasti maahan juurtunut talonpoikaissuku.
Nevalaisissa on paljon myös ”filosofin vikaa”, he eivät niele asioita suoralta kädeltä, vaan pysähtyvät pohtimaan, mistä oikein on kysymys ja vasta päädyttyään oikeaan tulokseen, panevat ”tuulemaan”.
Kuten esivanhempiemme kekseliäisyys hengissä pysymiseksi on osoittanut, Nevalaisista löytyy myös paljon luovuutta ja lahjakkuutta.
1600-1700 luvuilla elänyt, lautamieheksi kohonnut talonpoika Sippo Nevalainen lienee ollut merkittävä ja mieleen jäänyt persoonallisuus, sillä hän esiintyy yhtenä päähenkilönä ainakin kolmessa tuon ajan tapahtumia kuvaavassa kaunokirjallisessa teoksessa.
Runokirjassaan: Simo Hurtta, runosikermä isonvihan ajoilta, Eino Leino luonnehtii Sippo Nevalaista:
”Mutta seisoo niin kuin vuori
Nevalainen virtaa vastaan,
tyyn`on, kylmä miehen kuori,
sydän sykkää ainoastaan.
Kohoo kesken liekkilammen
niin kuin honka suuri suolla,
seisoo lailla rautatammen
esivallan vanhan puolla.”
”Esivallan alammainen
oli Sipo varsin nöyrä,
kuninkaalle kuuliainen,
vaan ei valtain eessä köyrä!”
J.A.Bergman kuvaa Sippo Nevalaista historiallis-romantillisessa kirjassaan Nevalaiset, jossa tekijän mukaan useat henkilöt ovat suureksi osaksi historiallisia.
”Sippo Nevalaisen käytöksessä ilmaantui aina arvollisuus; hänen puheensa oli sattuva ja lyhyt. Hänen luonteensa oli voimakas, vaan samassa haaveksiva. Usein vaipui hän mietintöihin, joista ainoastaan joku ulkonainen vaikutus hänet riisti irti. Äkkiä hän silloin oli palannut mielikuvituksen avaroilta aloilta todellisiin oloihin, täynnä intoa ja voimaa.”
Luonnollista oli, että Sipon haaveksiva luonne hyvin suosi yksinäisyyttä. Usein istui tuo iso roteva mies muutamalla kunnaalla, ei kaukana kotitalostaan, ajatuksiinsa vaipuneena. Olispa luullut jonkin jättiläisen vartioivan kummuun kaivettua aarretta, kun näki Sipon, silmiä liikuttamatta, katselevan Pielisjärven pintaa ja sitä ympäröiviä metsiä.
”Nevalainen oli varsin tunnokas, erittäinki vääryys ja sorto panivat hänen sappensa kiehumaan. Hän katsoi ihmisen arvoa alentavaksi, että näitä paheita löytyikään ihmisten parissa. Hän ei koskaan ollut niitä harjoittanut eikä suvainnut niitä muidenkaan harjoittavan.”
Isoisästäni, Valtimon Karhunpäässä eläneestä Heikki Nevalaisesta on kerrottu, että hän, suuren maatalon isäntänä, oli hyvin sosiaalinen ihminen. Hän ei koskaan katsonut alaspäin köyhää kulkijaa, joka oli yhtä tervetullut hänen taloonsa kuin äveriäämpikin.
Ja Bergman luonnehtii edelleen Sippoa: ”Nevalaisen leveällä otsalla näytti ajattelevaisuus majailevan. Hänen harmaansinertävät, läpitunkevat silmänsä olivat tavallista etempänä toisistaan, jolla omituisuudella kreikkalaiset kuvanveistäjät teoksissaan osoittivat mahtipontisuutta ja hallitsijakykyä. Kun mielenliikutukset Nevalaista häiritsivät, kävi hänen otsansa tummansinertäväksi, ikääs kuin uhkaava ukonpilvi olisi siihen asettunut. Alahuuli oli vähän etenevämpi ylähuulta, jonka omituisuuden tavallisesti sanotaan osoittavan itsepäisyyttä.”
Isäni on kertonut suvussamme perintönä kulkevasta ”sinisestä otsasuonesta”, joka tulee näkyviin aina henkilön suuttuessa tai joutuessa muuhun mielenliikutukseen.
Itse kukin voimme havainnoida ympärillemme, onko näissä historiaan pohjautuvissa kuvauksissa Nevalaisista totta toinen puoli.
Palataan kolmen sadan vuoden takaa takaisin 2000-luvulle.
Sukututkimuksessa uusinta uutta on geenitutkimus. Henkilön dna-profiilin avulla voidaan tutkia varmuudella kuuluuko hän sukuun. Geneettisen tutkimuksen mahdollisuutta ovat jo käyttäneet jotkut sukuseurat. Nevalaisten suvusta on jo merkitty geneettiselle kartalle ainakin vuonna 1656 syntynyt Olli Nevalainen, Juha Nevalaisen esi-isiä. Juhan lisäksi muutama muukin Nevalainen on tilannut itsestään dna-profiilin.
Suomen pieni kansa lienee aika paljon sukua keskenään. Geneettisellä tutkimuksella voidaan myös verrata eri sukujen verisukulaisuutta keskenään. Jo nyt geenitutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, että ainakin Kortelaiset, Nevalaiset, Määttäset, Kaartiset ja Kukkoset olisivat keskenään verisukulaisia.
Tällä hetkellä on mielenkiintoista vain arvailla, millaiseksi sukututkimus muuttuu tulevaisuudessa. Joka tapauksessa Nevalaisten Sukuseurankin on seurattava aikaansa ja mentävä mukaan geneettiseen tutkimukseen. Lähiaikoina tulemme varmaan pohtimaan asiaa ja kertomaan lisää tästä tulevaisuuden sukututkimuksesta kotisivuillamme ja tiedotteissamme.
Toivon, että tästä perinteisessä sukutapaamisessamme Lieksassa tulee meille kaikille miellyttävä yhdessäolon hetki. Tervetuloa!
Lieksassa 3.8.2008
Raili Vihavainen (os. Nevalainen)