Tunnettuja Nevalaisia

Päätoimittaja, käsikirjoittaja, monipuolinen vaikuttaja

Juha Tapani Nevalainen on Pielisen seudun Nevalaisia 11. sukupolvessa, kuten oheisesta Nevalaisten suvun sukutauluihin perustuvasta Juhan esipolvitaulusta käy ilmi. Juhan esi-isät ovat asuttaneet Nevalan tilaa, Kylänlahti nro 1, yli 200 vuotta. Ensimmäinen isäntä siellä oli Olli Nevalainen (1656-1730).

Seuraava Juhan elämänvaiheita kuvaava esitys perustuu Juhan tyttären Ullamaaria Nevalaisen keräämään aineistoon ja tämän aineiston perusteella laadittuun esitelmään, joka pidettiin sukujuhlassa 10.9.2000.

Juha Nevalainen ihmisenä

Päätoimittaja Juha Tapani Nevalainen syntyi Helsingissä 24.9.1921. Hänen vanhempansa: liikemies Yrjö Erkki Nevalainen oli kotoisin Turusta ja äitinsä Martta Maria Paulin oli syntyperäinen helsinkiläinen. Sisar Raija (s. 1925) oli Juhalle hyvin läheinen ja sisarussopu oli koko elämän ajan mitä parhain.

Erkki Nevalaisen toimiminen autoalalla vaati perheen asettumista pääkaupunkiin asumaan. Ensimmäinen koti sijaitsi Pietarinkadulla, josta siirryttiin Museokadulle. Näiltä vuosilta Juha Nevalainen muistelee päiväkirjassaan raahanneensa sisarensa eduskuntatalon kalliolle ihmettelemään ilmalaiva Zeppelinin vierailua Helsingin yllä.

Museokadulta perhe muutti toviksi Pasilaan, mäelle, josta saattoi hyvinkin nähdä nykyisen radiotalon paikalle ja aistia samalla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pasilan mäeltä siirryttiin takaisin Helsingin sykkeeseen. Koti sijaitsi aikansa Tehtaankadulla mistä molemmat lapset kirmaisivat opintielle Tehtaanpuiston yhteiskouluun.

Juha oli innokkaasti mukana koulun oppilaskunnan lehden teossa. Runot ja näytelmät syntyivät useimmiten oppitunneilla ja kaikkien oppikirjojen ja vihkojen alalaitaan tuleva elokuvantekijä piirteli tikku-ukkoja, jotka sitten lehtiötä plaraamalla näyttivät juoksevan paperin laidasta laitaan, kuin elokuvassa konsanaan.

Kesät vietettiin huvilalla Sammatissa, Enäjärven rannalla. Vastapäisellä rannalla komeili punaisten surmaaman Unto Nevalaisen linnamainen hirsihuvila.

Rakkaus Sammattiin syttyi tuolloin ja kesti läpi koko elämän. Juha Nevalaisen jokavuotiset "pyhiinvaellusmatkat" Sampojuhlille Paikkarin torpan maisemiin kuuluivat vuosia koko perheen kesäviettoon. Myöhemmin jo harmaaohimoinen herra nähtiin kuljeskelevan vaimonsa kanssa lapsuuden kesämaisemissa arvokkaasti, mutta kaihoisa katse silmäkulmassaan.

Nuoren Juhan Sammatin kesiin liittyi myös touhuaminen paikallisessa nuorisoseurassa ja näytelmissä, missä Juha korean ulkomuotonsa ja kauniin lauluäänensä ansiosta pestattiin sankarirooleihin, tai jos ei niitä ollut niin muuten vaan lavalle oleilemaan. Vastanäyttelijänä oli usein kirjailijana myöhemmin tunnettu Eeva Joenpelto.

Nuoruuden huolettomat kesät ja sankariroolit saivat kuitenkin pian väistyä, sillä keskikoulun jälkeen Juha lähti vapaaehtoisena vallitustöihin Haminan lähelle. Jatko-opiskelut ja mahdollinen tuleva laulajanura saivat väistyä nuoren liehuletin toivelistalta. Sodan uhkaa oli jo ilmassa. Laulunopettaja Walfrid Volpileuto jäi kaiholla odottamaan suojattinsa paluuta ja mahdollista oopperalaulajan uralle hakeutumista.

Laulusta tuli Juhalle myöhemmin rakas harrastus. Yhtään illanviettoa tai perhejuhlaa ei ollut, missä ei Juha olisi viritellyt serenadia naisväelle tai onnittelulaulua päivänsankarille. Laulu oli yleensä aina sama: "Niin minä neitonen sinulle laulan...". Neitosen kohdalle laitettiin tarvittaessa onniteltavan nimi.

Nuori Juha

Juha Nevalainen oli jo varhain tietoinen kirjallisista lahjoistaan ja hän suunnittelikin kirjailijan uraa. Nuorena intomielisenä runonikkarina hän usein vieraili Jyväskylässä tätinsä Aino Nevalaisen luona, joka toimi Jyväskylän kaupungin kirjastonhoitajana ja myöhemmin sen johtajana. Täti innoitti lahjakasta Juhaa kirjoittamaan ja kannusti samalla nuorukaista raittiuden tielle.

Juha liittyikin raittiusyhdistykseen ja tällä tiellä syntyivät nuorten kirjat: "Voiton perii voimakkain" ja "Tietoa ja taitoa taskukoossa" - molemmat raittiuden puolesta puhuvia pikkuteoksia, joista otettiin lisäpainoksia vuosikausia, vielä kirjoittajan kuoleman jälkeenkin. Kirjasia jaettiin koululaisille raittiuskilpakirjoitusten palkintoina ja ilmestyipä niitä muutamia kotiin omien lastenkin toimesta.

Juha avioitui Töölön kirkossa helsinkiläisen Helena Margaretha Pietilän kanssa 26.2.1944. Heidät yhdisti yhteiset ystävät, rakkaus Saima Harmajan runoihin ja hänen traaginen kohtalonsa, yhteinen maailmankatsomus sekä rakkaus musiikkiin ja teatteriin.

Jo hääyönä vastavihitty pari sai tuntea olevansa mitättömiä maailmankaikkeudessa. Helsinkiin keskitetty suurpommitus siirsi morsiamen lapsuudenkodissa, Runeberginkadulla, vietetyn häävastaanoton talon alakerrassa olevaan pommisuojaan, jossa värjöteltiinkin sitten koko yö. Välillä väki suri sodan kauhuja, välillä pantiin lauluksi ja ihmeteltiin mitä kallisarvoisille häälahjoille mahtoi kuulua.

Morsiamen sisar tekikin yösydämenä uhkarohkean retken kotikadulleen ja kävi varmistamassa lahjojen olevan "ihan kunnossa". Nuoripari saattoi palata arkeen ja aloittaa avioelämän Runebergin kadun avarassa asunnossa, heille varatussa huoneessa.

Helena ja Juha

Asuntopulan takia tilavissa asunnoissa majoitettiin milloin opiskelijoita milloin omaa väkeä perheineen. Perheonni kukoisti, mutta sai kovan iskun ensimmäisen lapsen, Johannan, menehdyttyä vain viiden päivän ikäisenä. Pieni sydän ei kestänyt ja syyskuisen syntymän ja kuoleman murtamana isä - Juha kirjoitti uskomattoman kauniin ja herkän runomuotoisen muistokirjoituksen tyttärensä menetyksen tuskaa lieventääkseen. Runo julkaistiin Ilta-Sanomissa ja on vuosikymmenien jälkeenkin liikuttanut lukijoittensa mieliä. Elämä jatkui, mutta esikoisen menetys löi leimansa pariskunnan elämään - suru ei väistynyt koskaan kokonaan.

Perhe muutti Kristianinkadulle, pikkuruiseen yksiöön, joka tuntui silloin, asuntopulan aikana taivaalliselta lukaalilta. Vuonna 1946 elokuussa syntyi perheeseen toinen lapsi, Kristian, joka antoi isälle uutta luomisvoimaa.

Päivätyötä Ilta-Sanomissa tekevä Juha käytti suurimman osan valveillaoloajastaan paukuttamalla jäykkänäppäimistä kirjoituskonettaan kylpyhuoneessa, se kun oli ainoa paikka missä saattoi olla rauhassa ja istua suljetun oven takana. Perheen uni toki kärsi, mutta nuoren isän oli tehtävä kaikkensa, että pysyttiin leivän syrjässä kiinni ja vähän muunkin. Siellä syntyivät runojen lisäksi erilaiset toimitukselliset työt (jos oli kova kiire ) ja ensimmäiset elokuvakäsikirjoitukset. Sekä revyytekstit mm. Vihreälle oksalle, Linnanmäen varietee-teatteriin.

Pian perhe lisääntyi tyttärellä, joka sai nimekseen Ullamaaria. Samana vuonna 1950 Juhan isä menehtyi sydänkohtaukseen. Tuli muutto väljempiin tiloihin, Sanomain omistamaan taloon Kalevankadulle. Asuinpinta-alaa oli ruhtinaallisesti melkein 40 neliötä ja siihen "kartanoon" otettiin vielä asumaan kotiapulainenkin.

Juha Nevalainen oli vaatimaton mies. Vaikka julkinen kuva antoikin ymmärtää, että hän jopa koreili vaatteillaan ja piti hyvää huolta ulkomuodostaan, se ei todellisuudessa pitänyt paikkaansa. Tytär sai tuon tuostakin näyttää ompelutaitonsa, kun viime hetkellä esiin kaivettu frakki tai smokki antoi taas kerran periksi jostain ja kangas tai sauma repesi kriittisestä paikasta. Isän ja tyttären välit olivat lämpimät ja isää viehätti suuresti tyttären menestyminen yksinlauluopinnoissaan ja myöhemmin ryhtyminen toimittajaksi. Isä antoikin mielellään "sisäpiiritietoa" tulevalle tähtireportterilleen ja opasti myös Pressi-klubin käytön jalossa taidossa.

Sanomalehtimiehen ura

Vuonna 1946 Juha Nevalainen rohkaisi mielensä ja meni kirjallinen tuotantonsa kainalossaan tapaamaan Helsingin Sanomain tuolloista "kunkkua" Eljas Erkkoa, päästäkseen toimitusharjoittelijaksi. Ei Erkko kauan empinyt nuorukaista kuunneltuaan. Käskiessään tulokasta käymään kanslian kautta sisään kirjoittautumassa Erkko, Juhalle pian tutuksi tulevaan tyylinsä, murahti, ettei niitä runoja nyt sitten tarvitse sen kummemmin ruveta hänelle laususkelemaan. Asia oli selvä. Juha Nevalainen aloitti toimittajauransa 25 vuotisena, takanaan keskikoulu, talvisodasta ja jatkosodasta saadut rintamamieskokemukset, pino runoja ja muutama nuorisokirja, näytelmä- ja iltamakäsikirjoituksia, toimi raittiudenystävien nuoriso-ohjaajana ja nuori avioliitto, jossa jo oli ehtinyt olla dramatiikkaa kerrakseen.

Ollessaan toimitusharjoittelijana Helsingin Sanomissa Juha kirjoitti aluksi teatteri- ja elokuva-arvosteluja sekä pakinoita nimimerkillä Juhani -Tee. Arvostelut olivat hyvin napakoita ja ivallisiakin.

Juhalla oli tapana istua toimittajille ennakkokatselua varten tarkoitetussa koeteatterissa päivittäin useammankin filmin ajan, ja arvostelut olivat sen mukaisia. Hän ei mitenkään jaksanut katsoa kaikkea herpaantumatta välillä ja myönsikin vuosia myöhemmin, että taisi joskus nukahtaakin kesken kaiken. Mutta arvostelut oli pakko kirjoittaa, koska se oli hänen hommiaan. Hän oli tunnollinen työssään ja jos joskus vähän lipsui se piti ottaa moninkertaisesti takaisin ja joskus ihan liiankin kanssa. Rakkaus elokuvaan säilyi arvostelukauden jälkeenkin.

Juha Nevalainen eteni urallaan toimituksessa. Hän toimi reportterina ennen nimitystään työnjohtotasolle vuonna 1951 ja teki laajoja ulkomaanmatkoja, kohteinaan mm. Alaska, Siam (Thaimaa) ja Pariisi. Pariisissa hän vietti kuukauden opintomatkallakin, mikä tuohon aikaan vuonna 1950 oli aika harvinaista. Näillä matkoillaan hän myös yleensä toimi kuvaajana.

Muistona Juhan matkoista on lukuisia hyvinkin vaikuttavia otoksia ympäri maailmaa, joita on julkaistu mm. Viikko Sanomissa. Tuohon aikaan Ilta-Sanomia ja Helsingin Sanomia toimitettiin osin samoissa tiloissa ja osin samoin voiminkin - Juhalle lankesi usein vastuu molempien lehtien painoon saattamisesta. Ja se häneltä luonnistui.

Vuonna 1958 Juha Nevalainen nimitettiin Helsingin Sanomain toimituspäälliköksi. Hän oli ensimmäinen tässä tehtävässä, joka silloin oli lehdistössä vasta muotoutumassa.
Viikkosanomien päätoimittajaksi hänet nimitettiin vuonna 1966. Yhtiön henkilöstölehti HESAn päätoimittajana hän aloitti vuonna 1970. Samalla hän hoiti ja kehitti yhtiön sisäistä tiedotustoimintaa. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuona 1976. Työnteko jatkui edelleen. Hän oli työryhmässä joka teki Sanomain toimintaa ja tuotantoa esittelevän Multidiasarjan, joka edusti sen hetkistä uusinta uutta sillä rintamalla.

Jotta tuntuma työelämään ei eläkkeelle siirtymisen jälkeen olisi kokonaan kadonnut, ryhtyi Juha tekemään Sukuviesti -lehteä yhdessä Eero Vartiaisen kanssa. Tytär hoiti lehden ulkoasun toteutuksen. Yhdessä tehtiin myös Tapiolan Heikintoria esitelevä juhlalehti tavaratalon täyttäessä 10 vuotta.

Yhteistyö tyttären kanssa jatkui myös, mm. Leijona-lehden puitteissa. Juha Nevalainen toimi 1970-1980 -lukujen taitteessa Suomen Lions -järjestön lehden päätoimittajana.
Lions-työ oli kutsunut Nevalaisen joukkoihinsa 60-luvun lopulla. LC Espoo tarjosi aktiviteetteja aina Juhan elämän loppuun asti.

Juha Nevalainen elokuvamaailmassa

Elokuva-arvostelija aikojensa loppupuolella Juho sattui erään ensi-illan jatkoilla samaan pöytäseurueeseen ohjaaja Edvin Laineen kanssa. Arvovaltainen ohjaaja, tuolloin jo hyvin tunnustettu, ihmetteli ääneen nuoren toimittajan ilkeitä sanankäänteitä elokuvia arvostellessaan ja kyselikin mistä moinen ivallisuus johtui. - "Tekisit poika-hyvä itse käsikirjoituksia. Jäisi tuollainen turhanaikainen ivallisuus pois".

Eipä aikaakaan kun ensimmäiset liuskat olivat Edvinin edessä. Ja tie suomalaisen elokuvan tähtikaartiin oli auki. Arvostusta työstään käsikirjoittajana hän sai mm. kahden Jussi-patsaan muodossa. Hänelle myönnettiin myös Kirkon elokuvapalkinto.

Yksi hänen parhaista käsikirjoituksistaan oli elokuva Mies tältä tähdeltä, joka ilmestyi vuona 1958. Tämä elokuva syntyi vastauksena silloisen Oy Alkoholiliike Ab:n julistamaan kilpailuun, mutta tämä elokuva on kaukana opetusfilmejä kiusaavasta sosiaalihoivaajan otteesta. Elokuvan käsikirjoitus oli pikemminkin aikaansa edellä, ja oli vastine 1950-luvun lopun vähäeleiselle amerikkalaiselokuvalle. Elokuva tehtiin ilman maskeerauksia ja kuvailmaisu pysyi tilanteiden tasalla. Vuoropuhelu on erinomaista ja niin uskottavan kuuloista, että kapakkaelämän on täytynyt olla Juhalle ja koko työryhmälle hyvin tuttua.

Tunnetuimat elokuvat lienevät Edvin Laineen ohjaamat filmatisoinnit: Tuntematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla, Akseli ja Elina ja Musta rakkaus, jossa sivuosassa näytteli myös Kristian Nevalainen. Isän ja pojan yhteinen taival elokuvan saralla kesti vielä muutaman filmin: lyhytelokuvassa Silta yli elämän ja komediassa Myöhästynyt hääyö. Tunnettuja töitä ovat myös elokuvat: Silja nuorena nukkunut, Sven Duuva ja Tulipunainen kyyhkynen (joka muuten jäi Tauno Palon viimeiseksi elokuvarooliksi vuonna 1961).

Myöhemmän ajan käsikirjoituksiin kuuluvat Päätalo-elokuvat: Viimeinen savotta ja Ruskan jälkeen. Juha Nevalainen teki käsikirjoituksen noin 50 pitkään tai lyhyeen filmiin.

Vuonna 1978 hän oli mukana Lahden MM-kisojen dokumenttifilmiryhmässä. Juha Nevalainen loi mittavan uran elokuvan parissa, vaikka hän pitikin sanomalehtiuraa päätyönään.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja luottamustoimet

Juha tunsi kutsumusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen jo nuorena, jolloin hän liittyikin IKL:n nuoriin. Eräässä kyseisen järjestön leirivalokuvassa, eturivissä, hymyilee tuleva vaimo, Helena, Juhan kuikuillessa takarivissä tuiman näköisenä. Tuolloin he eivät kuitenkaan vielä tutustuneet, vaan vasta vuosia myöhemmin.

Kuka kukin on -kirjasarjassa Juha Nevalainen kuitenkin ilmoittaa olevansa sitoutumaton, mutta Tapiolassa hänet kyllä nähtiin sen aikaisen Liberaali -puolueen illanistujaisissa. Myöhemmin hän ilmoitti asiaa uteleville napakasti ajattelevansa asioista hyvinkin sinivalkoisesti. Se siitä. Politiikasta ei Juha Nevalaisen perheessä puhuttu. Yhden poliittisen myönnytyksen hän teki: hän oli mukana Honka-liiton presidenttikampanjassa. Menestys oli mitä oli. Tästäkin asiasta keskusteltiin hyvinkin vaitonaisesti jos ollenkaan.

Läpi elämän jatkunut kirjallinen työ vei hänet Suomen kirjailijaliiton jäseneksi; hän toimi aikanaan Nuoren Voiman Liiton sihteerinä ja kirjallisen harrastuspiirin puheenjohtajana sekä vielä vuosina 1964-79 NVL:n ylijohtajana. Kerho 33:n johtotehtävissä hän oli useita vuosia.

Journalisti Juha Nevalainen toimi pitkään 1950- ja 1960 -luvulla mm. Suomen Sanomalehtimiesten Liiton sekä Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen hallituksen jäsenenä.

Viime hetkiinsä asti hän toimi HSY:n seniorikerhon puheenjohtajana. Hän oli myös vuosia puheenjohtajana Nuorsuomalaisessa Sanomalehtimiesyhdistyksessä, jonka kunniajäsen hän oli.

Juha Nevalainen oli myös Pressiklubin perustajajäsen. Hänen jäsenkortissaan komeilikin numero 1. Pressiklubi ripusti myös taiteilija Totti Noisniemen Juhan persoonasta loihtiman karrikatyyrin klubin seinälle, muiden tunnettujen journalistien joukkoon.

Yksi Juha Nevalaisen julkisista rooleista oli toimiminen Miss Suomi -kilpailujen tuomaristossa peräti 27 vuotta. Viimeistä kertaa hän osallistui arviointiin vuonna 1980. Miss Suomi -kilpailusta poiki muitakin "luottamustehtäviä", joista hän ei itse paljoa pukahtanut. Hän toimi sekä Miss Skandinavia -kisojen että Mannekiinikuningatar - kisojen arvostelijaraadissa, ja oli mukana lukuisissa muissa "kissanristiäisissä", joihin hänet pyydettiin joskus aivan ex tempore.

Kilttinä ihmisenä hän meni minne pyydettiin, vaikka yleensä taloudellinen etu oli olematon. Hän kehuikin kerran leikkimielisesti itseään, kun kutsu oli taas käynyt, tällä kertaa Maitotyttökisan tuomaristoon joillekin Maatalousmessuille:

"Hyvä kun kelpaan vielä tällaisena harmaahapsenakin. Täytyy vaan pysyä skarppina, ettei vahingossa äänestä jotakin lehmää maitomissiksi. Ikää on jo sen verran, että ei aina muista mitä on tekemässä."

Juha Nevalainen sairastui 1970 - luvun lopulla vakavasti. Hänelle tehtiin kaksi suurta leikkausta, jotka antoivat hänelle "jatkoaikaa" miltei kymmenen vuotta. Sydän kesti aina Jouluun 1988 saakka. Silloin hän sai uuden vaikean kohtauksen, josta hän ei enää toipunut. Juha Nevalainen nukkui pois Meilahden sairaalassa 28.12.1988.

Juha Nevalainen siunattiin haudan lepoon Tapiolan kirkossa 11.1.1989. Rovasti Olavi Lähteenmäki, Helen Nevalaisen lanko, toimitti siunauksen. Siunaustilaisuudessa kuultiin Tapiolan koulun kuoron esittämänä: Täällä Pohjantähden alla johtajana Lions -veli Erkki Pohjola. Juha Nevalaisen tuhkauurna laskettiin sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalla lähimpien läsnäollessa.