Fabergén kultaseppä
Antin signeerausAntti Nevalainen on Pielisen seudun Nevalaisia yhdeksännessä sukupolvessa, kuten oheisesta Antin esipolvitaulusta käy ilmi.
Antti (Anders Johan jolla nimellä hänet tunnetaan kirjallisuudessa) syntyi 1.1.1858 ja oli nuorin neljästä veljeksestä. Vanhemmilla (Juho Nevalainen ja Margareta Valtonen), jotka sukuselvityksen tietojen mukaan työskentelivät piikana ja renkinä Paalasmaalla, Vaaranniemi 13 -nimisellä tilalla, ei ollut varmaan paljoa tarjottavana tulevaisuutta ajatellen, joten Antin kohtaloksi tuli lähteä etsimään onneaan maailmalta.
Tarkempaa tietoa siitä, miksi Antti lähetettiin juuri Pietariin ei toistaiseksi ole. Sinne hän saapui kuitenkin 16 -vuotiaana v. 1874, ilmeisenä tarkoituksena päästä töihin kuuluisaan Fabergén työpajaan joka toimi lähinnä keisarillisen hovin kultaseppänä. Vuonna 1875 hänet rekisteröitiinkin Fabergén työntekijäksi. Oppilasaika kesti kymmenen vuotta, sillä vuonna 1885 Antti valmistui kultasepäksi ja aloitti työskentelyn Holmströmin työhuoneella. Holmström oli Fabergén liikkeen johtava kultaseppä aina kuolemaansa saakka vuoteen 1903.
Myöhemmin Antti perusti oman työhuoneen, mutta teki töitä edelleen vain Fabergélle. Antin työhuone erikoistui emaljiesineiden ja hopeakehysten valmistukseen, mutta teki myös jonkin verran keramiikka ja puuhopeatöitä. Tyypillisiä hänen töitään olivat hopeiset tai puuhopeiset kuvakehykset sekä emaljoidut savukerasiat. Viimeksimainituista on esimerkkinä pari Suomessa myöhemmin tehtyä signeeraamatonta savukerasiaa, jotka ovat säilyneet Antin suvun hallussa.
Antti meni naimisiin ruotsinkielisen Maria Karolina Liljerothin kanssa v. 1884. Avioliitosta syntyi viisi lasta (Yrjö, Arthur, Arvi, Erkki ja Elsa). Kotikielenä Antin perheessä oli ruotsi, lapset kävivät saksalaista koulua, mutta osasivat myös suomea ja venäjää.
Venäjän vallankumous vuonna 1917 oli henkilökohtainen tragedia Antille kuten kaikille muillekin Fabergén työntekijöille. Fabergén mestareista kolme neljäsosaa oli suomalaisia ja he joutuivat pakenemaan Suomen puolelle vallankumouksen jaloista. Suurin osa heistä asettui rajan tuntumaan Terijoelle, johon myös Antti perusti oman kultasepänliikkeen.
Antin kuoltua (15.4.1933) kultasepänliikkeen peri kolmanneksi vanhin poika Arvi. Sodan jälkeen Arvi siirtyi Helsinkiin kellosepäksi. Myöhemmin hän perusti oman kello- ja kultasepän liikkeen Vantaalle, Hiekkaharjuun, jota hän piti vuoteen 1955 saakka. Tragedia ei muodostunut vain taloudellista menetyksistä, vaan vielä suuremmalta osalta siitä tavasta, millä suomalainen yhteiskunta otti vastaan Venäjältä paenneet suomalaiset kultaseppämestarit. Heidät leimattiin ryssiksi ja venäläisten hännystelijöiksi, eikä heidän ammattitaidolleen annettu paljon mitään arvoa. Samoin kävi koko Fabergén työlle Suomessa. Fabergén tuotteilla ei ollut pitkään Suomessa minkäänlaista kysyntää. Siten mm. Fabergén Suomeen muuttanut yritys joutui sulattamaan niitä suuria määriä romukullaksi.
Vasta viime vuosina maailmalla herännyt Fabergé kuume on tuonut heidätkin esiin, ja samalla havahduttanut meidät huomaamaan millainen mestari Nevalaisten sukuun on kuulunut.